Tänään tein kauheinta ruokaa, mitä olen ikinä tehnyt. Oikein naurattaa, miten totaalinen epäonnistuminen kokkausyritykseni oli. Liekö mielen ja tunne-elämän sekaisuus turmelemassa jo muutenkin välttäviä keittiötaitojani?

En tiedä, miten kuvailisin kaikkea sitä, mitä viime päivinä on tapahtunut. Ajattelin tämän olevan vihdoin selvä peli, mutta siinä suhteessa erehdyin. Jotain eriskummallista tapahtui ja kaikilta hyviltä perusteluiltani vedettiin matto alta. Niin minua on nyt liehitelty, kosiskeltu, rakastettu ja ihailtu enemmän kuin ikinä.

Jälleen kerran olen tilanteessa, jossa en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Lisäksi tämä on tilanne, jossa en koskaan villeissä unelmissanikaan kuvitellut olevani.

Aikalisä tuntuu tällä hetkellä parhaalta ajatukselta, vaikka mieleni karkaa jatkuvasti ajankohtaisiin asioihin. Pohdintani muodostavat huonon yhtälön lukuisiin koulutehtäviini summattuna. Tenttiin luvusta ei tule mitään, mutta pakko vaan silti yrittää kaikkensa, että joululomalle lähtiessäni voisin hyvällä omallatunnolla onnitella itseäni tämän lukukauden tehtävien onnistuneesta suorittamisesta. En halua jättää yhtäkään tehtävää ensi vuoden puolelle.

Väsyttää ja haluaisin soittaa puhelun.