Joku vaihe elämässäni on eittämättä ohi. Kuin symboliksi elämänmuutoksesta olen vuokrannut uuden asunnon, jota ympäröivät puistot ja kiireiset kadut. Myös meri pilkistää talojen välistä, jos tarkasti katsoo. En ymmärrä, miten minua aina siunataan elämäntilanteeseen sopivilla asunnoilla juuri oikeilla hetkillä. Huomenna selviää, muutanko viikon vai kuukauden päästä. Toivon, että viikon, sillä yhtäkkiä aikaisemmin silmäteränäni ja turvapaikkanani toiminut pikkukotini tuntuu minusta etäiseltä, pelkästään joltain huoneelta. On melkoinen mysteeri, miten todella lyhyessä ajassa sydämeni on muuttanut jo toiseen osoitteeseen. Lähemmäs kaikkea, suloiseen vieläkin pienempään tulevaan kotiini.

Elämä on välillä kipeää, mutta mieleni on kaikesta huolimatta melko valoisa. Olen kehitellyt itselleni pari uutta harrastusta syksylle. Odotan innolla kumpaakin niistä, sillä ne ovat jotain, mitä olen halunnut tehdä jo pitkän aikaa.

Tilasin netistä Duffyn cd:n, koska kuuntelin sitä siskoni luona. Biiseissä on jotain käsittämättömän hyväntuulista. Lisäksi tilasin tietysti Coldplayn uusimman. Soimasin itseäni pitkään, etten ollut saanut aikaiseksi ostaa sitä aiemmin, mutta nyt olen tyytyväinen, sillä cdon.comissa sen sai puoleen hintaan markettien hintatasoon verrattuna.

Tein myös mielestäni maailmanluokan huomion, kun tajusin, että paikallisbussien numerot tulevat päätepysäkin postinumeroista! Miettikää huviksenne jotain pääkaupunkiseudun bussia ja huomatkaa teoriani paikaansapitävyys ;) Luultavasti tämä on kyllä joku yleissivistykseen kuuluva juttu, joka on kaikille itsestäänselvyys jo valmiiksi. Minulle se oli kuitenkin suuri oivallus, jota testailin varmaan kahdellakymmenellä muistamallani linjalla.

Viime viikon lomailin kotopuolessa. Siellä on yksi tyttö, siskontyttö 3v, joka ehdottomasti halusi minut yökylään ja uimakouluun kanssaan. Niin sitten löysin itseni yhtenä yönä neljän aikoihin silittelemästä unissaan itkeskelevän haituvahiuksia. Seuraavana aamuna menimme yhdessä uimakouluun, jossa tyttöparka roikkui kaulassani laihojen käsivarsiensa varassa suostumatta kastelemaan päätään. Muutoin hän oli erittäin kelpo uintikaveri, joka nauroi, kiljui ja oli iloinen.

Maanantaina palailen opinahjoon, mikä tuntuu yllättävän hyvältä. Tämä kesä on ollut niin erilainen, kun lööbailin auringossa kokonaisen kuukauden. Tunnen itseni energiseksi, levänneeksi, jopa maailmaa syleileväksi. Maanantaina saan vieraakseni myös kaksi vanhaa hyvää ystävää pariksi yöksi. Sekin innostaa kovasti.

My only prayer tonight is: Oh Lord, let me get out of this appartment before September!