Tällä kertaa mun ei tarvitse arpoa;
rakastaa, ei rakasta, rakastaa
Kun kaikki mussa huutaa
rakastaa, rakastaa, rakastaa

Mitä ihmettä sä mietit,
kuka kirjoittaa meidän elämän käsikirjoituksen
En jaksa tällä kertaa uskoa siihen mitä en näe
enkä ajatella, miten kaikesta huolimatta tapahtuu paras

En tiedä, mitä on onnelliset loput,
jaksaako niitä oikeasti toivoa,
kun joka kerta oon tässä pisteessä,
nyt mun on vaan ikävä sua, sun luo, sun syliin

Vielä yksi työpäivä
sitten nähdään ja unohdetaan
ollaan vaan
unohdetaan kaikki muu