On taas ollut luvattoman pitkä tauko bloggailussa. En vaan ole mitenkään ehtinyt tai jaksanut rustailla mitään. Fiilis on ollut melko korkealla suurimman osan ajasta, mutta koulutehtävät, työtunnit sekä reissun ja ystävän kesähäiden suunnittelu ovat kuormittaneet melkoisesti.

Tilanne on kuitenkin se, että lähtöön on aikaa kaksi vuorokautta. Eilen oli viimeinen työpäivä ja tänä aamuna heräsin kurkku kipeänä. Sen siitä saa, kun vahtii räkäisiä lapsia. Tsemppaan kuitenkin itseni paranemaan ennen lähtöä.

Mitäs muuta. Koulutehtävien suhteen jouduin viimeisinä viikkoina laskemaan rimaa suorastaan metrikaupalla. Kun rahkeet ei vaan yksinkertaisesti riitä priimukseen, täytyy tyytyä keskinkertaiseen. Harjoittelu on kuitenkin onnellisesti ohi, ja se tulee poikimaan töitä myöhemminkin. Tällä hetkellä kuitenkin haluaa etäisyyttä kaikkiin oman alan hommiin ja lomailla.

Suloisinta lienee se, että miehellä on nyt täydellinen ruotsalainen jääkiekkoilija -tukka. Sellainen ihana, joka on liian pitkä stailattavaksi pystyyn. Ja ne jumalaiset luonnonkiharat, jotka kääntää hiukset itsestään latvoista ylöspäin. Mies on maailman parhaimman näköinen.

Muutenkin meillä menee hyvin. Minä olen edistynyt ja kehittänyt itseäni. Tajunnut omia vikojani ja pyytänyt niitä anteeksi. Se on parantanut monia asioita suhteessa. On ihana olla lähdössä yhdessä pois kuukaudeksi.

Kaksi vuorokautta enää. <3