Elämä tuntuu olevan taas pyörremyrskyssä, jonka seuraukset vaativat hiukan remontointia. En ole varma, miten paljon olen valmis kirjoittamaan tästä kaikesta juuri nyt. Asiat ovat niin kovasti kesken, ja koska en tiedä lopputulosta, en halua spekuloida.

Mies vertasi tilannetta kuitenkin tiskivuoreensa. Kun on tarpeeksi kauan tiskaamatta, kertyy korkea tiskivuori, joka sisältää pinttynyttä likaa, jota tulee hinkata irti. Tiskivuoren purkamisen aloittaminen on työlästä ja tympeää, mutta vähitellen astiat puhdistuvat yksitellen. Rakastan vertausta.

Eilen sanoin, että haluaisin juosta viisikymmentä kilometriä yhteen putkeen tai matkustaa kauas muutamaksi viikoksi. En osaa sanoa, mitä haluan. Liikaa vaihtoehtoja, joilla on liian suuret panokset, liian suuret seuraukset, liikaa riskejä. Yllättäenkin olen tämän kaiken keskellä tyyni kuin viilipytty, joskaan en pysty keskittyä mihinkään kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Ehkä minun täytyy lähteä juoksemaan. Viittäkymmentä kilometriä en jaksa, for sure, mutta josko endorfiini selkiyttäisi ajatuksia.