Päivä on ehtinyt jo pitkälle alkuiltaan
enkä ole itkenyt vielä kyyneltäkään
Se tuli eilen illalla puhelimessa äidin kanssa,
tunne siitä, että tämä oli oikea ratkaisu

Tuntuu kuin joku osa minusta oli päässyt jälleen valloilleen
Ruokin tulta sisälläni,
tämä tuli ei sammu ja se tekee minut onnelliseksi

Surun sijaan minulla on väsynyt ja levoton olo
Niin väsynyt, että voisin nukkua sata vuotta
niin levoton, että en saa unen päästä kiinni kuitenkaan
Ei tarvitse olla lääkäri ymmärtääkseen,
että kyseessä on psykosomaattisia oireita
vaikka serotoniinipitoisuus aivoissa on vakio

Annan itselleni luvan ajatella juuri nyt vain itseäni
koska sekin hetki tulee,
kun minun pitää keräillä palaseni
sunluota, munluota, sieltä missä suudeltiin takkatulen loimussa
missä katseltiin auringonlaskua kevätkaste hiuksissa
missä oltiin varmoja että tämä kestää

Juon taas uuden kupillisen kahvia
teen asioita, mitä huvittaa
pidän yhteyttä ystäviin, koska minulla on aikaa
ja unelmoin maailman pelastamisesta