Kolmen harjoitteluviikon jälkeen aamuvuoroihin herääminen klo 5:40 tuntuu edelleen vaikealta. Heräämistä helpottaa tosin se, että tykkään olla harjoittelupaikassani ihan hirvittävän paljon. Tiedän, ettei tämänhetkinen rauhallinen tilanne ole koko totuus näistä tehtävistä ja että innostuksessani on paljolti kyse myös uutuudenviehätyksestä. Mutta totta on se, että missään aiemmassa työpaikassa en ole ollut näin innostunut vielä kolmen työviikonkin jälkeen. Mielenkiintoista, tältäkö tuntuu, kun on omalla alalla?

Harjoittelupaikasta vielä sen verran, että pidän siitä, että siellä on tietyt raamit, jotka rytmittävät päivää, mutta niiden ympärillä on paljon tilaa luovuudelle. Ei tarvitse juosta kieli vyön alla kello kädessä tehtävästä toiseen (okei, varmasti niitäkin päiviä on!). Pidän myös siitä, ettei ole tiettyä aikaa esimerkiksi lounastauolle vaan lehden lukemiseen ja eväiden napsimiseen voi ottaa aikaa silloin, kun siltä tuntuu. Vuorovaikutus ihmisten kanssa tuntuu välillä väsyttävältä, mutta sitten työssä on myös puhelimeen vastailua, asioiden organisoimista ja järjestelyä, mikä on minusta todella mukavaa.

Tietysti työntekijänä oleminen on erilaista kuin harjoittelijana hengailu. Tänään sain taas hiukan esimakua palkallisena olosta, koska sairausloman takia olin yksin osastolla pari tuntia. Piti luottaa vaan omaan maalaisjärkeen ja arvostelukykyynsä tilanteissa, joissa en ollut varma, miten toimia.

Olin päättänyt, että kotiin tultuani käyn lenkillä, nukun korkeintaan kahden tunnin päiväunet ja sitten siivoilen vähän. Mitä vielä! Sen sijaan jämähdin lukemaan blogeja, kunnes alkoi väsyttää niin paljon, että nukuin kolmen ja puolen tunnin päiväunet heräten vasta kahdeksan jälkeen. Siivoaminen ei voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Söin vieläpä niin ison palan pakastimesta löytynyttä anopin leipomaa maailman parasta suklaakakkua, että nyt oikeasti yököttää. Se siitä tehokkaasta perjantaista.

Huomenna mennään miehen kanssa stadiin brunssille ja sitten vähän ostoksille. Ihanaa, että on vapaa viikonloppu. Päätin, etten harjoittelun aikana tee yhtään palkkatöitä. Tiedän, että taloudellisesti tulee olemaan entistäkin tiukempaa, mutta haluan keskittyä harjoitteluun täysillä oikeasti leväten ja rentoutuen viikonloppuisin. Lisäksi on vaikea ennustaa, tuleeko eteen jotain niin vaikeita caseja, että ne vievät voimia ja mietityttävät kotonakin. Siksi haluan ottaa kunnolla aikaa oman hyvinvoinnin vaalimiseen.

Kuuntelen YouTubessa OneRepublicia, koska koko päivän päässä soi Stop and Stare. Olen ehkä nolo, mutta tykästyin ihan hirveästi ko. yhtyeeseen. Pitäisiköhän katsastaa iTunesin tarjonta?