Olen lähdössä koulukavereiden kanssa syömään, ja se tuntuu mukavalta.
He ovat kuitenkin täällä niitä minun ihmisiäni, niitä joita ei tunne kukaan muu lähipiiristäni, niitä jotka eivät ole alun perin jonkun toisen ystäviä, niitä joita tapaan päivittäin ja joiden kanssa jaan arkeani.

Haluaisin taas kirjoittaa paljon enemmän, mutta kiire tappaa luovuuden. Väljempää lukujärjestystä odotellessa...