Olo on pörröinen puolentoista tunnin päiväunien jälkeen, enkä ole vieläkään saanut edes aloitettua yhtään tälle päivälle kaavailemistani tehtävistä. Päätin viime viikolla kuitenkin ryhdistäytyä surullisenhuonon fyysisen kuntoni suhteen, ja kahden tunnin päästä aion olla polkemassa spinning-pyörää ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Mieluiten kyllä jatkaisin vain unia vilttiin kääriytyneenä.

Ennen spinning-tuntia täytyisi käydä katsastamassa ostoskeskuksen urheiluliikkeiden aleuikkaritarjonta, koska huomenna aion aloittaa päivän ohjatulla vesiaerobicilla, enkä usko, että rantakäyttöön tarkoitetut bikinit ovat sopivat siihen.

Lisäksi täytyisi pestä pyykkiä. Mies läväytti eilen hikiset treenikamppeensa lattialleni, ja minä lupasin pestä ne tänään, koska itsellänikin on asiaa pesutupaan. Jouluvalot ja muut sesonkituotteet sain jo sentään eilen kerättyä pahvilaatikkoon, mutta perusteellinen suursiivous olisi paikallaan. Jaksaisikohan sitä viedä jopa matot ulos pakkaseen?

Olen myös hyvin turhautunut päivittäin kasautuvaan astiavuoreen. Jos suloiseen keittiööni mahtuisi astianpesukone, sijoittaisin sellaiseen.

Kodinhoidollisten askareiden lisäksi minua velvoittavat koulutehtävät. Pitäisi lukea ja kirjoittaa, pohdiskella ja miettiä. Toistaiseksi olen vasta lukenut pari lukua sitä helppolukuisempaa kirjaa ja silmäillyt ensi kevään opintojen toteutussuunnitelmaa.

Jostain kumman syystä pohdin taas tänään sitä, miten tyypillinen nuori aikuinen nainen olenkaan. Koen painetta loistaa monella eri osa-alueella ja elää tehokasta elämää ylläpitäen hyvää miestä, arvokkaita ihmissuhteita, nousujohteista uraa, huoliteltua ulkonäköä ja kaunista kotia.

Onneksi osaan sentään nukkua päiväunia hyvällä omallatunnolla. Nyt polkemaan!