Tänään sain vihdoin mailin, jota olin odottanut varmaan kaksi viikkoa niin intensiivisesti, että minun täytyi käydä tarkistamassa sähköposti vähän väliä.
Maili vahvisti kesäisen reissumme onnistumisen, joten olenkin istunut nyt koneella varmaan kaksi tuntia etsien halvimpia mahdollisia lentoja sekä sijainniltaan ihanteellisia hostelleita, jos käy niin, etteivät yhteyshenkilömme saa järjestettyä meille ilmaista majoitusta.

Minä leijun. Kesäinen reissu on paras asia tällä hetkellä. Se sisältää kaikki ne asiat, mitä rakastan eniten. En jaksa ärtyä edes typerästä riitelystä miehen kanssa. Eilen kinasimme siitä, mitä elokuvaa menisimme katsomaan, ja tänään heitin puolihuolimattoman kommentin, josta mies loukkaantui siinä määrin, että sai minut lähtemään ovet paukkuen kotiin. Sittemmin kyllä selvitimme typerän kahakan puhelimitse, ja ainakin minun osaltani se on nyt kuitattu. Kuka jaksaa riidellä, kun tiedossa on maailman paras matka?

Yksi isohko koulutehtävä jyskyttää mielessäni. Minulla on tasan neljä päivää aikaa saada se valmiiksi, ennen kuin ulkomaalainen ystäväni tulee viikoksi kylään luokseni. En ole nähnyt häntä yli vuoteen, joten tiedossa on iloinen jälleennäkeminen. Olimmehan kerran sentään niin hyviä ystäviä, että nukuimme yhdessä pienessä sängyssä, kuukautiskiertomme muuttuivat yhtäläisiksi ja samankaltaiset tapahtumat tuntuivat seuraavan elämiämme vielä silloinkin, kun olimme eri maissa. Ystäväni vierailu on toinen syy, miksi olen tänään iloinen.

Taidan avata naistenpäiväsuklaat ja painua koulukirjojen pariin. Ikään kuin siitä olisi jotain hyötyä, koska vieressäni on koko ajan kynä ja paperia uusia varteenotettavia ulkomaaideoita varten.