Pääsin osallistumaan itsenäisyysjuhlaan, jossa minulle tuli kumman isänmaallinen olo. Vaikka vuosi ulkomailla ei tyydyttänytkään menojalkaani ja vaikka aina kaikkein onnellisimmillani olen ollut tämän maan ulkopuolella, tänään kuuntelin melkein tippa linssissä Finlandiaa. Nyt hiukan varttuneempana kummastelee etuoikeutettua asemaansa Suomeen syntyneenä.  Toisaalta uskon kyllä, että maissa, joissa syystä tai toisesta joudutaan käymään jatkuvaa eloonjäämiskamppailua, on jotain sellaista erinomaista ja hyvää, mistä meillä täällä kylmässä Pohjolassa ei ole tietoakaan. Nimenomaan jotain sellaista henkistä tai elämänkatsomuksellista. Mutta näin Suomen 90-vuotissyntymäpäivän aattona on pohdiskella omaa kotimaataan ja sen historiaa. Suuri kiitos sodassa taistelleille maanmiehille, jotka tekivät vapaasta isänmaasta totta. On karmivaa ajatella, että Suomi voisi olla huonosti voiva Venäjän läntinen osa tai vasta Neuvostoliiton hajoamisesta ja itsenäistymispyristelystä elpyvä, alkeellisen demokraattinen tasavalta. Arvostakaamme, myös me ulkomaankulkijat, itsenäistä Suomea!

ryppyinen_lippu.jpg

Juhlien ja yhden hammaslääkärireissun jälkeen kiiruhdin kotiin syvästi tietoisena siitä, että tänään pystyisin taas nukkumaan päiväunia. Lopetan liian pitkien päiväunien nukkumisen heti, kun keksin jonkun yhtä rentouttavan tavan aloittaa vapaan. Sähköpostitarkistuksen jälkeen kääriydyin vilttiin sängylle uusimman Me Naisten kera. Luin pari artikkelia ja asensin herätyskellon optimistisesti herättämään vajaan tunnin päästä. Herätyskellosta en kyllä muista mitään, sen sijaan heräsin kahden tunnin jälkeen raukeana. En tiedä, miten kauan menee tänä iltana, ennen kuin saan nukuttua, mutta se ei oikeastaan haittaa; onhan huomenna vapaapäivä.