Lasken päiviä, ei vaan lasken tunteja
siihen että näen sut taas.
Oon niin väsynyt tähän epävarmuuteen,
mutta myös tukahtunut varmuudesta
tunteistani sua kohtaan.

Näen sekavia unia,
toisissa saan rakkautta,
toisissa etsin sitä tuloksetta.
Ollaanko mekin vain yksi pettymys,
yksi epäsopiva vakka ja kansi?

Miksi ei voitaisi olla vaan yhdessä?
Miksi asiat ei voisi olla helpompia?
Jälleen kerran puuskutan loputtomalta tuntuvaa maratonia
- voittajana vai häviäjänä, en tiedä vielä.

En uskalla unelmoida, koska vain itseään voi muuttaa,
mutta miten paljon?
Onko mun kuvitelmat taas hulluja, epätodellisia?

Onko tämä vain kuolemantuomion odottelua?
Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
Miksi olen huono epävarmuudessa?

Anna mulle syy uskoa rakkauteen.
Anna mulle jotain merkitystä.
Anna mulle sopusointua ja selkeyttä.