Olen havahtunut siihen, että minusta alkaa oikeasti tulla aikuinen. Käyn töissä vastuullisesti lyhyidenkin yöunien jälkeen, enkä enää panikoi alle kuuden tunnin öitä, koska tiedän selviäväni. Eilen ajoin myös 350km yksin autolla vanhempien luo. Vielä vuosi sitten en olisi ehkä uskaltanut.

On jännä olla kotona. Toisaalta ihanan rentoa, koska ei tarvitse huolehtia ruoanlaitosta tai mistään velvoitteista. Sen sijaan olen vain leikkinyt siskontytön ja -poikien kanssa. Toisaalta kotiin liittyy tällä hetkellä aika paljon monenlaisia tunteita, koska olen käsitellyt vaikeita juttuja myös perheeseeni liittyen viime kuukausien aikana.

Ajattelin, että nyt syntyisi hyvä blogiteksti, mutta kai olen tällä hetkellä liian varautunut ja jotenkin kummissani. Palaillaan asiaa myöhemmin.