Eräs ystäväni soitti minulle, kun tahkoin lujaa vauhtia eteenpäin kaupungilla. Hän sanoi osuvasti minun kuulostavan siltä, kuin pakkani olisi hiukan sekaisin. Käytettävissä olevaa aivokapasiteettiani kuormittaa jatkuvasti vähintää kolme asiaa, jotka pitää hoitaa mahdollisimman pian sekä yksi pieni sotku elämän tärkeimmässä ihmissuhteessa.

Olen nukkunut useana yönä levottomasti heräillen poikkeuksetta ennen kellon soittoa - eikä se johdu siitä, että olisin nukkunut tarpeeksi. Päiväsaikaan olen ylipirteä kykenemättä keskittymään viittätoista minuuttia kauempaa yhtään mihinkään. Tarkistan kalenterini parin tunnin välein suunnitellen jatkuvasti uusia lukujärjestyksiä kaaoksen hallintaan.

Päivämäärät ja tekemättömät työt juoksevat kilpaa mielessäni, raitiovaunussa luen tenttikirjaa ymmärtämättä sanaakaan ja läheisten joululahjatoiveet ovat vielä täyttämättä.

Kirjoitan järjestöjen edunvalvonnasta sivullisen puuta heinää, sillä käsite kuulostaa vain etäisesti tutulta, vaikka juurihan raitovaunussa siitä opiskelin. Tänään päätän kuitenkin tehdä hyvää ruokaa, jossa onnistun.

Ei kai ole ihme, jos kortit ovat epäjärjestyksessä kaiken tämän keskellä. Sen ystävänikin ymmärsi. Onneksi koulukaverit ovat niin empaattisia. Hyvän alan valitsin..!